Kuurojen Taiteilijakilta ry on viittomakielisten kuurojen ja coda-taiteilijoiden oma etujärjestö. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja valvoa viittomakielisten kuurojen ja viittomakielisten coda-taiteilijoiden yleisiä ja yhteisiä, ammatillisia, taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Yhdistys edistää viittomakielisten kuurojen ja viittomakielisten coda-taiteilijoiden tekemän taiteen asemaa.
Ylläpidämme yhteyksiä taide- ja kulttuurikentän toimijoihin ja järjestöihin niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Seuraamme aktiivisesti kentän tapahtumia ja teemme vaikuttamis- ja edunvalvontatyötä muun muassa tekemällä lausuntoja ja aloitteita. Järjestämme toimintamme tarkoituksen ja jäsenten toiveiden mukaista toimintaa, kuten julkisia tapahtumia, näyttelyitä ja julkaisutoimintaa.
Taustaa
Ajatus kuurojen omasta taideyhdistyksestä oli ehtinyt muhia kuurojen taiteilijoiden mielessä jo kauan ennen Taiteilijakillan perustamista. Tiettävästi ensimmäisenä ajatuksen kuurojen oman taideyhdistyksen perustamisesta esitti julkisesti koristepuuseppä ja taiteilija Eelis Levänen vuonna 1992. Tuolloin Levänen pohti, että “jokainen kuuro taiteilija on tällä hetkellä aika yksin”. Hän ajatteli, että yhteistyössä on voimaa ja taideyhdistyksen myötä kuurot voivat ponnistella kohti yhteisiä etuja. Leväsen visiona oli, että taideyhdistyksen kautta voitaisiin muun muassa järjestää kouluissa kuuroille taideopetusta, jolloin viittomakieliseen yhteisöön saataisiin nuoresta polvesta kasvamaan uusia taiteilijoita.
Kuurot taiteilijat ja taiteen ystävät olivat toki järjestäytyneet jo aiemminkin. Kuurojen yhdistysten alaisuuteen oli perustettu 1900-luvun alusta lähtien erilaisia teemakerhoja, kuten näytelmäkerhoja ja kamerakerhoja. Helsinkiin ja Turkuun perustettiin 1980-luvulla myös kuurojen teatteriyhdistyksiä. Valtakunnallista, taiteenalarajoja ylittävää taideyhdistystä ei kuitenkaan ollut vielä perustettu, eikä Leväsen ehdotus saanut vielä omana aikanaan tuulta siipiensä alle.
Aihe nousi uudelleen esiin 2010-luvulle tultaessa, kun Ursa Minor, Teatteri Totti ja Kuurojen Liiton kulttuurituotanto alkoivat kutsua taiteilijoita koolle viittomakielisen taiteilijaverkoston tapaamisiin vuonna 2019. Tapaamisissa tunnusteltiin sitä miten taiteilijoiden välistä yhteistyötä voitaisiin vahvistaa, ja millaisia haasteita ja haaveita viittomakielisillä taiteilijoilla oli. Keskusteluissa toistui jälleen ajatus omasta taideyhdistyksestä, joka kokoaisi viittomakieliset taiteilijat yhteen ja vahvistaisi Suomen viittomakielistä taiteen ja kulttuurin kenttää.
Vuonna 2023 Helsingissä sai kantaesityksensä Salla Fagerströmin käsikirjoittama, Noora Karjalaisen ohjaama ja Ursa Minor Ensemblen esittämä epookkinäytelmä Kuvanveistäjä, joka kertoi Karl Albert Tallrothin elämästä. Albertin kantava ajatus oli, että kuurojen on autettava itse itseään. Tallroth tuli lopulta tunnetuksi ennen kaikkea toimeliaana yhdistysaktiivina, joka oli mukana perustamassa Helsingin, Turun, Vaasan, Tampereen ja Ilmajoen kuurojen yhdistyksiä. Näytelmä herätteli yleisössä ja tekijöissä vilkasta keskustelua viittomakielisen kulttuuriperinnön vaalimisesta ja Suomen kuurojen taiteen historiasta. Näyttämöllä lavasteena oli Turun kuurojenyhdistyksen lainaama aito Tallrothin veistämä Carl Oscar Malmin kipsireliefi, joka sai tunteikkaita reaktioita aikaan. Aivan kuin Albert olisi herätellyt Leväsen visiota uudelleen henkiin.
Jo alkuvuonna 2024 Noora Karjalainen, Salla Fagerström ja Petra Juva sopivat Karjalaisen aloitteesta tapaamisen Ateneumiin, joka sattui olemaan sekä Tallrothin että Leväsen vanha opinahjo. Ateneumin kahviossa syntyi selkeä suunnitelma: oli tullut aika yhdistyä ja kutsua Suomen viittomakieliset kuurot ja coda-taiteilijat yhteisen yhdistyksen perustamiskokoukseen. Kuurojen Taiteilijakillan perustamiskokous pidettiin Albert Tallrothin syntymäpäivänä 26.3.2024 Zoomissa etäyhteyden välityksellä. Paikalla oli yhteensä 14 perustajajäsentä.